Nuori tyttö sotaa pakoon Suomeen

Nimeni on Asma. Olen 35-vuotias nainen eteläisestä Suomesta. Olen somalialaisen suurperheen nuorin lapsi, sisarukseni ovat minua paljon vanhempia. Äitini oli kotiäiti ja huolehti meistä lapsista isäni työskennellessä korkea-arvoisena virkamiehenä. Vanhempani kuolivat ollessani kovin nuori, ja olenkin joutunut ottamaan vastuun omasta elämästäni jo varhain. Sisarukseni muuttivat lopullisesti Somaliasta jo 1980-luvulla. Sitä ennen he olivat jo opiskelleet ulkomailla. Perheessäni arvostettiin suuresti koulutusta. Minun oli viimein lähdettävä Somalian sisällissotaa pakoon 1990-luvun alussa.

Pakenin kotimaastani Somaliasta yksin. Ajatus vastaanottokeskukseen muuttamisesta tuntui vieraalta. Kirkon ulkomaanavun kautta minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa asumaan suomalaiseen perheeseen Lounais-Suomeen. Muutin tämän perheen luokse mielelläni, koska sillä tavalla pystyin oppimaan suomen kieltä ja kulttuuria. He olivat kristitty lapsiperhe, mutteivät tehneet uskonnosta minkäänlaista numeroa. Minähän olen muslimi  – nyttemmin maallistunut muslimi. He ottivat minut luokseen asumaan noin vuodeksi, koska olivat auttavaisia ja sydämellisiä ihmisiä. Perheen isä oli joskus käynyt Afrikassa, mikä on osaltaan voinut vaikuttaa siihen, että he ottivat minut avosylin luokseen asumaan.

Itsenäisen elämän alkuun

Muutin asumaan omaan asuntoon heti, kun sain oleskeluluvan. Olin silloin täysi-ikäinen ja tottunut huolehtimaan itsestäni. Yksin asuminen ei siis ollut pelottavaa. Oleskeluluvan myötä sain henkilötunnuksen, minut rekisteröitiin Suomen asukkaaksi ja sain valita asuinpaikkani. Jäin samalle seudulle, jossa asuin suomalaisen perheeni kanssa. Oleskeluluvan odottaminen kesti noin vuoden.

Opiskelin suomen kieltä erilaisilla kursseilla ja tein sekalaisia töitä saadakseni lisäansioita. Välillä olin työttömänäkin. Kävin myös iltalukiota, sillä Somalian ylioppilastutkinto ei vastaa täysin Suomen ylioppilastutkintoa. Kahden vuoden jälkeen opin suomen kielen. Pärjäsin sitä ennen aika hyvin englannin kielellä, jota osaan sujuvasti. Tulkkia en ole tarvinnut koskaan asioideni hoitamiseen.

Nuoresta iästäni johtuen minulla ei ollut ammattia Suomeen muuttaessani. Aluksi haaveilin sairaanhoitajan ammatista. Opiskelinkin alaa englanninkielisessä koulutusohjelmassa, mutta totesin pian, ettei se ole minua varten. Sitten kiinnostuin yliopisto-opinnoista: kieli- ja sosiaalitieteet kuulostivat hyviltä vaihtoehdoilta. Rahoitin opiskeluni käännös- ja tulkkaustöillä, sillä minulla ei ole Suomessa ainuttakaan sukulaista, joka olisi voinut avustaa minua taloudellisesti opinnoissani.

Opiskeluvuosina perustin myös perheen. Olen naimisissa ja minulla on Suomessa syntyneitä lapsia.  Työelämä tempaisi minut melko nopeasti mukaansa, ja viimeistelen opiskelujani edelleen. Tähtäimessäni on maisterin tutkinto. Yritän saada sen valmiiksi lähivuosina.

Pärjääminen työelämässä

Teen nykyisin koulutustani vastaavaa työtä eli työskentelen sosiaalialalla. Pärjään todella hyvin! En ole ikinä hakenutkaan työtä, joka ei vastaa koulutustani tai kiinnostustani. Olen vielä ollut niin onnekas, että olen aina saanut työtä, jota olen hakenut ja todella halunnut. Minua ei ole koskaan syrjitty työnhaussa sen takia, että olen tullut pakolaisena Suomeen. En ole kokenut työelämässäkään rasismia. Kun aloitin työni eräällä sosiaaliasemalla, esimies valmisti työyhteisöä tulooni. Hän kertoi työntekijöille, että työpaikalle tulee tummaihoinen uusi työntekijä, johon on suhtauduttava asiallisesti. Esimies myös tarkasti kaikkien työntekijöiden työpisteet, ettei niistä löydy mitään minua loukkaavaa. Ja minut otettiinkin vastaan asiallisesti ja kohdeltiin heti tasavertaisena työkaverina.

Olen ollut nykyisessä työpaikassani vain vähän aikaa verran ja olen jo ystävystynyt parin työkaverini kanssa. Tutustuminen suomalaisiin ja ystävystyminen suomalaisten kanssa ei ollut minulle mikään ongelma. Jo opiskeluaikana tutustuin lukuisiin suomalaisiin ja sain heistä ystäviä. Nuorena ystävystyminen on muutenkin vaivatonta. Olen avoin ja sosiaalinen ihminen. Sosiaalisilla taidoilla on suuri merkitys niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.

Yhteiskunnallinen aktiivisuus

Isäni oli aikoinaan politiikasta kiinnostunut, ja minäkin olen täällä Suomessa politiikassa mukana. Poliittisesti olen kuitenkin eri linjoilla isäni kanssa. Olen demari ja minulle tärkeitä arvoja ovat tasa-arvo, solidaarisuus ja rauha. Olen muutenkin aktiivinen ja aina menossa jossain. Minulla on paljon harrastuksia yhdistystoiminnan ja politiikan ohella. Käyn mm. jumpassa joka viikko. Jos istun kotona pyörittelemässä peukaloita, tuntuu kuin olisin kipeä tai jotain. Kuulun mm. somalinaisten rauhanyhdistykseen ja Suomessa asuvien somalien yhdistykseen.

Kun sain ensimmäisen kokopäiväisen työpaikkani, liityin heti ammattiyhdistykseen. Tällä hetkellä kuulun Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon (JHL). Otin jäsenasioista itse selvää. Pidän ammattiyhdistystä tärkeänä, koska sieltä saa paljon tukea työelämään liittyvissä kysymyksissä. Kaikkea ei tarvitse tietää ja tehdä itse, ammattiyhdistyksessä autetaan ja tuetaan.

Sopeutunut suomensomalialainen

Omasta kulttuuristakaan ei ole tarpeellista säilyttää aivan kaikkea. Täytyy säilyttää tietty tasapaino Suomen kulttuurin kanssa, ristiriitoja tulisi välttää. Jos ihminen on Afrikassa tottunut käyttämään kevyttä vaatetusta ja sandaaleja ja hän yrittää pitää siitä itsepintaisesti kiinni Suomen talviolosuhteissa, niin sehän ei tule onnistumaan. Jokainenhan sen ymmärtää!

Minä ajattelen, että olen suomensomalialainen, kun täällä kerran on suomenjuutalaisia ja suomenruotsalaisia. Olen saanut Suomen kansalaisuuden jo kymmenkunta vuotta sitten. Totta kai vaalin etnistä taustaani, mutta olen mielestäni enemmän suomalainen. Somalian kulttuuria voi ylläpitää esimerkiksi erilaisissa maahanmuuttajayhdistyksissä.

Minun aviomieheni sanoo, että tulen ikuisesti olemaan muiden silmissä maahanmuuttaja, vaikka olen melkein koko elämäni asunut täällä. Hyväksyn sen eikä se minua haittaa. Yleisesti ottaen minua on kohdeltu hyvin: minua ei nimitellä kaduilla eikä pidetä kummajaisena työyhteisössäkään. Joskus mietin, miten olenkin onnistunut välttämään kaikki ikävät kohtaamiset? Ennakkoluulot on asia erikseen: enhän minä voi tietää, mitä ihminen ajattelee, jos hän ei sano mitään.

En ole käynyt Somaliassa sieltä lähtöni jälkeen. Siellä ei ole ketään minua odottamassa. Tulevaisuudessa haluaisin kyllä käydä siellä, mutta sinne takaisinmuuttaminen on mahdotonta. Minulla on täällä perhekin. Kaipaan Afrikasta lähinnä aurinkoa, mutta aurinkoahan voi hakea Suomen pimeinä kuukausina vaikka Kanariansaarilta!

Nimi:
Asma
Ikä:
35
Lähtömaa:
Somalia
Muuttovuosi:
1990
Perhesuhteet:
naimisissa, lapsia
Koulutus:
korkeakouluopiskelija
Ammatti:
sosiaalialan työntekijä
Sielultaan suomalainen, ruumiiltaan somalialainen.