Opintoihin täydennystä Suomesta

Nimeni on Carmela. Muutin Meksikosta Suomeen parikymmentä vuotta sitten täydentämään korkeakouluopintojani. Matkustelin nuorena Euroopassa ja päätin jo silloin palaavani vielä Eurooppaan. Olin kiinnostunut laadukkaasta suomalaisesta arkkitehtuurista ja Alvar Aallosta, joten hain opiskelemaan Suomeen. Tunsin iloa ja ylpeyttä saadessani muuttaa Suomeen.

Rahoitin Meksikossa opintojani erilaisilla töillä. Kun tulin Suomeen, halusin päästä täälläkin töihin. Minulla oli paljon luentoja ja opintoihin liittyviä tehtäviä, mutta kaipasin jotakin muutakin elämääni. Sitten minua pyydettiin espanjan opettajaksi. Sain paljon muitakin työtarjouksia. Opetin kansalaisopistossa ja annoin yksityistunteja espanjan kielestä ja Latinalaisen Amerikan kulttuurista. Ajattelin, että työn saanti olisi yhtä helppoa myös sitten, kun valmistuisin yliopistosta.

Kun sain opinnot Suomessa valmiiksi, matkustin takaisin Meksikoon päättämään opintoni. Olin kuitenkin päättänyt palata takaisin Suomeen ja tehdä täällä jatko-opintoja. Tein kotimaassani myös töitä, jotta pärjäisin paremmin Suomessa. Työnsaanti Suomessa ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin.

Lamavuosia ja lapsia

Paluuni Suomeen ajoittui lamavuosiin. Työskentelin assistenttina suomalaisessa insinööritoimistossa odottaen koko ajan, että pääsisin parempiin töihin. Työ oli mielenkiintoista ja tulin hyvin toimeen englanninkielellä. Kuulin työkavereiltani, että Suomessa on lama ja työt saattavat loppua pian kaikilta. En ollut kuitenkaan peloissani. Luulin, että oma työsuhteeni jatkuu vaikeuksista huolimatta. Yritys meni kuitenkin konkurssiin ja meidän kaikkien työntekijöiden oli lähdettävä. Noin vuoden työura päättyi.

Noihin aikoihin menin myös naimisiin rakastamani suomalaismiehen kanssa. Saimme lapsia, joiden kanssa olin kotona mieheni ollessa töissä. Jätin töiden hakemisen ja jatko-opinnot vähäksi aikaa sikseen ja keskityin lapsieni kasvattamiseen. Sitten jatkoin taas töiden hakemista, mutta niitä ei tahtonut löytyä mistään. Välillä opetin espanjaa, koska en päässyt oman alan töihin. Espanjan opetusta on tarjolla edelleenkin aina silloin tällöin.

Olen hakenut myös eri alojen töitä, mutta työnantajat eivät halua palkata korkeakoulutettua henkilöä. Haluaisin työskennellä esim. hotellissa tai ravintolassa, mutta minulle sanotaan, että mitä työtä me muka voisimme antaa korkeakoulutetulle. Luulevatko he, että vaadin paljon palkkaa? Haen koko ajan myös oman alan työtä, mutta olen edelleen työtön. Olisin jo valmis työelämään, sillä lapsenikin ovat jo isoja.

Maahanmuuttajayhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja

Saan elämääni sisältöä ja tekemistä maahanmuuttajayhdistyksestä, jonka olen perustanut latinalaisamerikkalaisten ystävieni kanssa. Yhdistyksemme perustehtävänä on edistää meidän kotoutumistamme ja tehdä tunnetuksi latinalaisamerikkalaista kulttuuria. Kokoonnumme noin kerran kuussa yhteen suunnittelemaan toimintaamme. Meillä on erilaisia projekteja, kuten näyttelytoimintaa yhteistyössä kaupungin kanssa.

Lisäksi järjestämme eräänlaisia oppitunteja, joissa kerromme Latinalaisen Amerikan historiasta ja kulttuurista. Ketä ovat intiaanit? Kuka on Chilen tai Meksikon presidentti? Miksi olemme tulleet Eurooppaan? Nämä opetustilaisuudet ovat tärkeitä omille Suomessa syntyneille lapsillemme, mutta ne on suunnattu myös suomalaisille. Haluamme suomalaisia toimintaamme mukaan, jotta he oppisivat tuntemaan meidän kulttuurimme ja tapamme ja sitä kautta hyväksyisivät ja kunnioittaisivat meitä. Kulttuurintuntemus on tärkeää sopeutumisen kannalta.

Yhdistyksemme jäsenmäärä on tällä hetkellä aika pieni: siinä toimii aktiivisesti noin kymmenen perhettä. Olemme kaikki yhtä suurta perhettä. Minun sosiaalinen elämäni täällä Suomessa on täysin erilaista kuin Meksikossa. Olen vain kotona tai ystävien kanssa jossain, sillä täällä ei asu sukulaisiani. Meksikossa minulla oli koko ajan jotain tekemistä, sillä siellä perheeni käsitti myös enot, sedät, tädit, mummot, ukit jne. Täällä ystävät ja yhdistyksessä toimivat maahanmuuttajat ovat perhettäni.

Melko tyytyväinen Suomen kansalainen

Vaikka elämäni on muuttunut Meksikon vuosista, minä viihdyn nyt Suomessa enkä aio lähteä täältä pois. Minun kuuluu nyt olla Suomessa eikä Meksikossa, koska minulla on Suomessa syntyneitä lapsia. Olen melko tyytyväinen elämääni täällä. Elämässä on aina jotain pientä, jonka toivoisin muuttuvan.

Minua ei ole maahanmuuttajana kiusattu tai syrjitty. Mutta valitettavasti en voi sanoa samaa lapsestani. Hänen ihonvärinsä on tummempi kuin suomalaisen lapsen ja siitä syystä häntä on kiusattu koulussa. Mutta kiusaajia on kaikkialla maailmassa, en sano, että tämä on vain Suomessa esiintyvä ongelma. Minulle eniten ongelmia tuottavat erilaiset paperit, joita en aina ymmärrä. Esim. Kelan ja Työvoimatoimiston päätökset on kirjoitettu niin vaikeasti, että minun pitää kääntää ne sanakirjan kanssa ymmärtääkseni niistä jotain.

Minun vierelläni on aina kulkenut suojelusenkeli. Olen saanut Suomesta ihanan perheen, miehen ja anopin. Anoppi on opettanut minulle paljon suomen kieltä. Toivoisin kuitenkin, että saisin mahdollisuuden työskennellä koulutustani vastaavassa työssä. Tunnen syyllisyyttä, kun mieheni joutuu tekemään töitä kahden edestä.

Nimi:
Carmela
Ikä:
45
Lähtömaa:
Meksiko
Muuttovuosi:
1989
Perhesuhteet:
naimisissa, lapsia
Koulutus:
teknillisen alan korkeakoulututkinto
Ammatti:
rakennussuunnittelija (työtön)
Jokaiselle on annettava mahdollisuus.