Menolippu Suomeen

Olen Luis, kolmikymppinen espanjalaismies ja tulin Suomeen ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten. Olin kiinnostunut Suomesta ja tulin tänne taskussani pelkkä menolippu ja muutama sata euroa rahaa. Uskon, että luonteenlaatuni on samantyyppinen kuin pohjoiseurooppalaisilla. Olen kokenut aina, että tulen luontevammin ja helpommin juttuun täkäläisten ihmisten kanssa kuin espanjalaisten kanssa. Se on jotenkin hassua, mutta ihan totta. Pääsin tänne au-pairiksi ja asuin suomalaisessa perheessä metsän keskellä järven rannalla. Se oli niin erilaista, uutta ja mielenkiintoista kaupunkilaispojalle.

Au-pair –jakson jälkeen palasin Espanjaan ja etsin sieltä käsin uutta työtä Suomesta. Oli selvää, että palaisin Suomeen, mutta käytännön syistä minun oli helpompi suunnitella tulevaisuuttani kotoa käsin. Opettelin Espanjassa myös omatoimisesti suomea. Palattuani Suomeen aloitin työt siivousfirmassa. Kun sain siivousurakan päätökseen, aloitin kielikurssin. Sen jälkeen menin ravintola-alalle, sillä olin työskennellyt Espanjassakin ravintolassa. Mutta kulttuuriala on minun omin alani: olen toiminut mm. valokuvaajana ja olen musikaalinen. Ravintolatyö uuvutti minut. Tajusin, että haluaisin itselleni merkityksellisempää työtä. Sitten löysin erään maahanmuuttajaystäväni kautta omia taitojani ja kiinnostustani vastaavaa projektityötä. Tällä hetkellä en ole kokopäiväisessä työssä, vaan työskentelen freelancerina tehden erilaisia työkeikkoja. Toivoisin, että saisin säännöllistä, vakituista työtä ja voisin asettua aloilleni Suomeen. En aio palata juurilleni enää, minun on hyvä olla pohjoisessa.

Työ ja vapaa-aika

Tiedän, että elämme aikoja, jolloin suomalaistenkin voi olla vaikea työllistyä. Mutta maahanmuuttajalle työllistyminen on vielä suurempi haaste kielenkin takia. Jos kysytään, onko maahanmuuttajan vaikea asua ja elää Suomessa, niin sään puolesta kyllä. Mutta kulttuurierot ikään kuin kuuluvat asiaan. Jos suomalainen muuttaa asumaan Espanjaan, niin hänellä on yhtä lailla edessä vaikeuksia. Espanjassa valtio ei tue maahanmuuttajia samalla tavalla kuin Suomessa.

Joskus suomalainen yrittäjä epäröi antaa työtä maahanmuuttajalle. Hän pelkää, ettei osaa toimia erilaisesta kulttuurista tulleen henkilön kanssa tai ettei maahanmuuttaja osaakaan toimia suomalaisessa työyhteisössä. Jollain tapaa ymmärrän häntä, sillä yrittäjällä on omat rahansa pelissä ja riskinottoa on vältettävä. Tämä ilmiö ei esiinny vain Suomessa. Kun puhutaan kulttuurieroista, pitää nähdä asia kummaltakin kantilta.

Minullakin on ollut vaikeuksia työllistymisen suhteen. Olen joutunut tekemään työtä, joka ei ole tuntunut mielekkäältä. Joillakin työpaikoilla taitoni ovat menneet hukkaan. Minulla ei ole ammattitutkintoa Suomesta, mikä on ollut ongelma työmarkkinoilla. En haluaisi tällä hetkellä mennä opiskelemaan. Olen niin aktiivinen, että asiat etenevät pikkuhiljaa. Odotan jännityksellä, mitä kaikkea minulle on vielä luvassa Suomessa. Elämällä on tapana yllättää.

Toimin vapaa-ajallani maahanmuuttajayhdistyksessä. Yhdistyksemme tavoitteena on edistää monikulttuurisuutta, vapaaehtoisuutta ja omaehtoisuutta. Me esimerkiksi järjestämme mielekästä sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten välillä. Osaltamme yritämme lieventää kulttuurieroja ja pelkoja. Toimintaan ovat tervetulleita ihmiset kaikkialta maailmasta. Monikulttuurisuudesta puhuttaessa pitää ottaa huomioon, että Suomi on kansainvälistynyt ja tullut monikulttuurisemmaksi nopeaa vauhtia.

Identiteetin kolme puolta

Siinä mielessä olen hyvin espanjalainen, että minulla on erittäin tiiviit ja läheiset suhteet ystäviini. Suomessa annetaan enemmän arvoa yksityisyydelle ja viihdytään omissa oloissa. Suomalaiset erottaa espanjalaisista myös hiljainen luonne. Alussa minulla oli vähän vaikeaa Suomessa, sillä olisin kaivannut seuraa ja tukea, mutta olin vasta tutustunut suomalaisiin, en ystävystynyt heidän kanssa. Mutta yleensä ottaen tutustun helpommin pohjoismaalaisiin kuin vaikka espanjalaisiin. En osaa selittää sitä.

Täältä Suomesta löysin puuttuvan puolikkaan itsestäni. Yhdistin espanjalaisuuteeni elementtejä suomalaisuudesta. Oikeastaan olen monikulttuurinen ja kansainvälinen ihminen. En ole vain espanjalainen tai suomalainen. Mutta omaksi yllätyksekseni tunsin täällä ensimmäistä kertaa, millaista on olla ulkomaalainen tai maahanmuuttaja. Maahanmuuttajuus on yksi osa minua. Sen tunteen myötä olen kiinnostunut myös muiden maahanmuuttajien taustoista ja heidän tukemisestaan. Yhdistystoiminnan kautta olen ystävystynyt monien maahanmuuttajien kanssa.

Odotan jännityksellä, mitä elämä tuo minulle ja miten Suomen monikulttuurisuus edistyy. Käyn kotikaupungissani muutamia kertoja vuodessa. Jos joskus päättäisin jättää Suomen, en muuttaisi Espanjaan, vaan johonkin toiseen Pohjois-Euroopan maahan. Suomesta olen löytänyt henkisen kotini.

Nimi:
Luis
Ikä:
30
Lähtömaa:
Espanja
Muuttovuosi:
2005
Perhesuhteet:
naimaton
Koulutus:
ei ammattikoulutusta
Ammatti:
kulttuurityöntekijä (freelancer)
Elämä on yllätyksiä täynnä.