Eksoottinen kieli ihastutti

Olen Marie, 39-vuotias Ranskan kansalainen. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Opiskelin naapurikaupungin lukiossa ja yliopistossa venäjää ja haaveilin venäjän kielen opettajan ammatista. Eräänä päivänä etsin kirjakaupasta venäjän kielen oppikirjoja ja löysin sattumalta suomen oppikirjan. Suomen kieli vaikutti tavattoman erikoiselta ja eksoottiselta kieleltä. Ajattelin, että olisi kannattavaa yhdistää venäjän opintoihin suomen kielen opinnot, koska kyseessä on naapurimaat. Innostuin ja otin selvää, missä voisin opiskella suomea. Kuulin, että ulkomaalaisille nuorille järjestetään kielikursseja Suomessa ja päätin hakea tällaiselle kesäkurssille 80-luvun lopussa.

Pääsin kielikurssille ja matkustin yksin Ruotsin kautta Suomeen. Muistan vieläkin sen tunnelman: veden, saariston ja valon. Se tietynlainen valo oli outoa. Kun saavuin vihdoin Suomeen parin päivän junalla ja laivalla matkaamisen jälkeen, oli myöhä ilta, mutta oli valoisaa. Olin innosta sekaisin, mutta tunnelma oli niin rauhallinen. Täällä oli valoisaa, kaunista, puhdasta. Kaikki tuoksutkin olivat minulle uusia! Kuukaden kielikurssi ja Suomi yleensä tekivät suuren vaikutuksen minuun. Kun palasin Ranskaan, aloin välittömästi etisä itselleni au pair -paikkaa Suomesta. Löysin paikan ja muutin syksyllä lopullisesti Suomeen. Ainoat maahanmuuttajana kokemani ongelmat liityvät työ- ja oleskelulupien hankintaan Suomessa. En ollut varsinaisesti töissä, joten maahanmuuttoviranomaiset eivät katsoneet minulla olevan riittävää syytä Suomessa oleskeluun. Olin kuitenkin tavannut kielikurssin aikana suomalaisen pojan ja jäin hänen perheensä luokse asumaan vähäksi aikaa ennen kuin muutimme yhteen hänen opiskelupaikkakunnalleen.

Minun oli alusta asti helppo olla ja elää Suomessa. Siihen on vaikuttanut kolme asiaa: olin itse aktiivinen ja menin reippaasti suomalaisten juttusille, halusin oppia kielen ja suomalaiset ottivat minut hyvin vastaan. Maahanmuuttajalle on tärkeää, että myös suomalaiset tulevat heitä vastaan ja antavat heille mahdollisuuksia. En kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia. Minut yllätti vain se, että suomalaiset ihmettelivät ranskalaisen halua asua Suomessa. Tietenkin panin merkille muutamia eroavaisuuksia ympäristössäni, mutta mukauduin vaatimuksiin ja odotuksiin. Esim. ruokakulttuuri on erilaista, mutta noudatan suomalaista mallia eli syön alkuruoaksi salaatin ja pääruoaksi pihvin vihanneksineen.  Jälkiruoaksi kaipaisin joskus juustoa ja hedelmiä… Kotona meillä syödään suomalais-ranskalaista fuusioruokaa!

Kauppa-apulaisesta kääntäjäksi

Halusin näyttää epäilijöille, että pärjään omin avuin Suomessa. Aloin heti etsiä työpaikkaa uudesta kotikaupungistani, sillä mieheni opiskellessa minun täytyi ansaita rahaa. Menin erääseen naapurustoni kauppaan kysymään, olisiko heillä mahdollisesti työvoiman tarvetta ja sattumalta heillä oli. Aloitin heti seuraavana päivänä kauppa-apulaisena. Tein sitä työtä monta vuotta –välillä osa-aikaisena ja välillä kokopäiväisenä työntekijänä. Kun minulle sattumalta tarjottiin ranskan kielen tuntiopettajan töitä, vähensin vastaavasti työtuntimäärää kaupassa. Asuttuani vuoden Suomessa hain yliopistoon opiskelemaan venäjää ja pääsin sisään. Lopulta jouduin jättämään työni kaupassa, sillä sain koko ajan enemmän opetustunteja ja myös yliopisto-opinnot vaativat oman aikansa. Perustin samoihin aikoihin myös perheen.

Kun lapseni olivat pieniä, keskityin opetustöiden sijaan käännöstöihin kotoa käsin. Perustin oman yrityksen ja hankin virallisen kääntäjän pätevyyden. Kun olin tehnyt pitkään kotona pelkkiä käännöstöitä, aloin kaivata opetustöitä. Kääntäjän työ on loppujen lopuksi aika yksinäistä ja epäsäännöllistä. Tällä hetkellä teen pääasiassa käännöksiä, mutta olen taas aloittanut ranskan kielen opettamisen.

En ole ikinä ollut työtön. Välillä töitä ei ole ollut nimeksikään, mutta silloin olen tyytynyt pienempiin tuloihin. Työttömyyskortistoon ilmoittautuminen tuntui turhalta, sillä freelancerina töiden vastaanotosta olisi syntynyt armoton paperisota. Olen aina luottanut siihen, että löydän kyllä töitä itselleni. Sanoisin, että se on omasta aktiivisuudesta ja kielitaidosta kiinni. Kun osaan esittää asiani työnantajalle selvällä suomen kielellä, minuun suhtaudutaan asiallisesti ja vakavasti. Tietysti myös ammattini on sellainen, että minun on helppo saada mistä vaan töitä. Tukena ja turvanani on myös Suomen kääntäjäinliitto, johon kuulun. Tähän mennessä olen maksanut vain jäsenmaksuni kiltisti, mutta nyt haluaisin mennä toimintaan mukaan.

Tämä on minun paikkani, tämä on minun kotini

Muutin kokeilumielessä perheeni kanssa muutamaksi vuodeksi Ranskaan asumaan. Ensimmäinen vuosi meni ihanasti, mutta toinen vuosi oli jo tuskaa. Tunsin itseni vieraaksi omassa kotimaassani. Huomasin, että vuodet toisessa kulttuurissa jättävät pakostakin jälkensä. Itse sitä ei välttämättä huomaa, mutta muut huomaavat sen sitten. En viihtynytkään enää Ranskassa ja aloin taivutella perheenjäseniäni Suomeen paluuseen.

Olen liittynyt täällä Suomessa moniin sellaisiin yhdistyksiin ja järjestöihin, joiden jäsenet ovat etupäässä suomalaisia. Olen halunnut näyttää suomalaisille, että en ole mikään kummajainen, vaan ihan tavallinen ihminen. Yritin totuttaa ja tutustuttaa suomalaisia ranskalaisuuteen. Pidän aika vähän yhteyttä muihin Suomessa asuviin ranskalaisiin. Nyttemmin olen heidän kanssa vähän enemmän tekemisissä, mutta alussa en oikein halunnutkaan olla heidän kanssaan. En kuulu mihinkään maahanmuuttajayhdistyksiin, koska en ole tullut tänne edustamaan Ranskaa. Halusin myös ehdottomasti muodostaa oman käsitykseni Suomesta ja suomalaisista enkä kaivannut toisten maahanmuuttajien mielipiteitä. Kaikki tämä on osa ”tutkimusmatkaani”.

Olen edelleen Ranskan kansalainen. Olen syntyperäinen ranskalainen, mutta olen asunut nyt puolet elämästäni Suomessa. Identiteetiltäni olen jonkinlainen sekoitus: tunnen, että minun juureni ovat siellä Ranskassa, mutta minun koti on nyt täällä Suomessa. Vaikka olen ollut Suomessa jo 20 vuotta, opin joka päivä jotain uutta suomen kielestä. Hohdokkuus ja haasteellisuus Suomessa elämiseen ovat säilyneet tähän päivään saakka. Missään vaiheessa en ole kyllästynyt Suomeen, vaikka välillä minulla onkin koti-ikävä. Koen olevani integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta on hetkiä, jolloin en tunne olevani täysin suomalainen. En esimerkiksi voi äänestää valtiollisissa vaaleissa ilman Suomen kansalaisuutta. Tätä on vähän vaikea selittää... Tämä vain on minun paikkani, minun kotini.

Nimi:
Marie
Ikä:
39
Lähtömaa:
Ranska
Muuttovuosi:
1986
Perhesuhteet:
eronnut, lapsia
Koulutus:
virallinen kääntäjän tutkinto, yliopisto-opintoja kielistä
Ammatti:
kääntäjä, opettaja
Olen ihan tavallinen ihminen, en mikään chic ranskatar.