Tie taiteilijaelämään ja Suomeen

Olen ruotsalainen Mats ja olen asunut Suomessa yli kymmenen vuotta. Olen suorittanut Ruotsissa sosiaalialan korkeakoulututkinnon ja tehnyt sen alan töitä. Aluksi pidin työstäni, mutta vuosien jälkeen taiteet veivät voiton. Olen maalannut niin kauan kuin muistan ja se on ollut tavallaan unelma-ammattini. Eräänä päivänä kirjoitin erokirjeen ja toimitin sen pomolleni. Jätin sosiaalialan hommat sikseen, ja minusta tuli täysipäiväinen taiteilija.

Ensin maalasin, mutta poltin kaikki maalaukseni, koska en ollut tyytyväinen niihin. Sitten kiinnostuin kuvanveistämisestä. Vähitellen taiteestani kiinnostuttiin, ja sain töitäni esille mm. Tukholman gallerioihin. Ennen kuin minulla oli nimeä taiteilijana, tein siinä sivussa vielä erilaisia sosiaalialan sijaisuuksia. Ei ole helppoa olla taiteilija, koska siinä ammatissa täytyy olla todella aktiivinen koko ajan. Taiteilijalla täytyy olla verkostot, sosiaalisia taitoja ja onnea. Toki taiteellista lahjakkuuttakin pitää olla… Taiteilijan tulot eivät välttämättä ole aina säännölliset, mutta taiteilija ei voi koskaan olla työtön. Kuulun kuitenkin ammattiliittoon, joka on minun tapauksessani Taidemaalariliitto.

Urani kannalta merkittävä käänne tapahtui vuonna 1995. Sain taiteilija-apurahan Suomenlinnaan. Muutin tuolloin Suomeen ja vaihdoin kuvanveiston maalaamiseen.

Suomeen tulooni vaikutti apurahan lisäksi suomalainen vaimoni. Olimme tavanneet jo 1993, ja tulin työskentelemään tänne taiteilija-apurahalla vuonna 1995. Mutta vuonna 1996 minusta tuli varsinaisesti kotikaupunkini pysyvä asukas. Pääasialliset markkinani ovat Ruotsissa ja muulla Euroopassa. Suomi on pieni maa, ja täällä on vähän yksityisiä gallerioita. Taiteilijan on helpompi työskennellä omassa maassaan, mutta jos olet ”julkkistaiteilija”, lähtömaalla ei ole mitään merkitystä. Ja New Yorkissa ja muissa kansainvälisissä metropoleissa ei ole väliä, vaikka olisit eskimotaiteilija! Taiteilijana olen muuten itseoppinut, en siis ole opiskellut alaa. Mutta Suomessa olen toiminut opettajana taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa.

Lihapullat, köttbullar

Olin käynyt Suomessa vain pari kertaa ennen tänne muuttoa. Mutta Ruotsissa asuu niin paljon suomalaisia, että minulla oli suomalaisia tuttuja ennestään. Lapsuuden leikkikaverini olivat suomalaisia. Minun suvussani on monia Suomen ystäviä. Isoisäni osallistui talvisotaan ja hänellä oli monia suomalaisia ystäviä. Isoisä yritti opettaa minulle ja serkuilleni suomea. Minulle ei ole jäänyt juurikaan muita sanoja mieleen hänen opetuksestaan kuin ”köttbullar är lihapullat på finska” ja ”kiitos”. Myös isäni puolen suvussa on ollut kontakteja Suomeen. Setäni osallistui talvisotaan ja kaatui jatkosodassa. Hänen ruumistaan ei ole koskaan löydetty. Näillä tarinoilla on tärkeä rooli suvussamme.

Kun asuin Helsingissä Suomenlinnassa, pärjäsin aivan hyvin ruotsin kielellä. Olen suorittanut koko elämäni aikana vain yhden suomen kielen kurssin. Mutta kun muutin vaimoni luokse pienempään kaupunkiin, minun täytyi opetella suomea. Olen oppinut suomea lapsiltamme. Kotikielemme on kuitenkin ruotsi. Mutta yritän puhua suomalaisten kanssa aina suomea, koska muualla en oikein voi harjoittaa kielitaitoani. Suomessa asuvan ruotsalaisen ei ole kuitenkaan pakko oppia sujuvaa Suomea.

Oon ruottalainen!

En oikein tunne itseäni maahanmuuttajaksi, koska voin matkustaa kotiseudulleni noin tunnissa. Mutta jos maahanmuuttaja määritellään ulkomailta Suomeen pysyvässä tarkoituksessa muuttavaksi henkilöksi, niin sitten täytän kyllä määritelmän. Suomalaiseksi en kuitenkaan tunne itseäni, olen ”ruottalainen”! En ole hakenut Suomen kansalaisuuttakaan. Suomeen on ollut helppo sopeutua, sillä suomalaisessa ja ruotsalaisessa kulttuurissa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Joitakin eroja löytyy, kun oikein alan miettimään. Esim. liikennekulttuuri on erilaista: Helsingissä liikenteessä saa varoa enemmän kuin Tukholmassa. Ruotsalainen on kohteliaampi kuski.

En ole ikinä kokenut rasismia ruotsalaisena Suomessa. Kerran eräs suomalainen galleristi ei ottanut töitäni näytille, koska hän esitti vain suomalaista taidetta. Hänelle sillä ei ollut mitään merkitystä, että asun ja työskentelen täällä pysyvästi. Se on ainoa kerta, kun ruotsalaisuudestani on ollut jotain haittaa. Vitsailu on asia erikseen: suomalaiset ystäväni tykkäävät kertoa ruotsalaisvitsejä, mutta kyllä minulla huumorintajua riittää.

Haluaisin jäädä Suomeen asumaan. Viihdyn erinomaisesti kotikaupungissani. Mutta vaimoni sanoo aina välillä, että hänestä olisi parempi asua Helsingissä. Hän on vastikään saanut viran ulkomailta, mutta minä en halua muuttaa niin kauas. Hän voi käydä ulkomailla töissä aina välillä ja asua siellä lyhyitä pätkiä. Minulla on täällä Suomessa hyvä työtilakin, miksi lähtisin pois. Toivoisin saavani vielä enemmän näyttelyjä myös Suomeen ja jatkoa kansainväliselle uralleni. Minulla on ollut lukuisia näyttelyjä Euroopassa. Töitäni on myös monien museoiden kokoelmissa. Työtilanteeni on yleisesti ottaen hyvä.

Nimi:
Mats
Ikä:
56
Lähtömaa:
Ruotsi
Muuttovuosi:
1996
Perhesuhteet:
naimisissa, lapsia
Koulutus:
sosiaalialan korkeakoulututkinto
Ammatti:
taiteilija
Inspiraatio ei tule odottamalla, vaan tekemällä töitä.