Kyllä minä pärjään

Minun nimeni on Nadja, ja olen asunut nyt Suomessa viisi vuotta. Olen syntynyt Venäjän Karjalassa inkeriläisen isän ja venäläisen äidin perheeseen. Suurimman osan elämästäni olen kuitenkin asunut Valko-Venäjällä. Muutin sinne äitini kanssa teini-iässä. Siellä olen opiskellut ammattiin, luonut uran ja saanut oman perheen. Kun minulta kysytään, miksi olen jättänyt elämäni Valko-Venäjällä, kerron heille Tšernobylin onnettomuudesta. Moni ei tiedä, että suurin osa ydinlaskeumasta kulkeutui tuulten mukana Ukrainasta Valko-Venäjälle. Tiedän kemistinä, mitä se tarkoittaa käytännössä. Pelkäsin itseni ja ennen kaikkea lasteni puolesta. Halusin viedä heidät puhtaampaan ja terveellisempään elinympäristöön. Olisimme voineet muuttaa Yhdysvaltoihin, mutta tulimme Suomeen, koska minun isäni oli muuttanut tänne vuosia aiemmin paluumuuttajana. En kuitenkaan osannut puhua suomea sukujuuristani huolimatta.

Minulla on oikeastaan kolme ammattitutkintoa, mutta olen työskennellyt pääasiassa insinöörinä. Suomessa en ole voinut toimia insinöörin ammatissa, koska minulla ei ole riittävää kielitaitoa ja ammattisanastoa. Lisäksi olin alkanut saamaan kemistin työssä allergiaoireita. Kun olin asunut Suomessa muutaman vuoden, perustin yrityksen tuttavani kanssa. Nyttemmin en ole enää yritystoiminnassa mukana, koska myin oman osuuteni pois yrityskumppanini siirryttyä muihin tehtäviin. Nyt olen toista kuukautta työttömänä, mutta en lepää laakereillani. Haluaisin perustaa ikioman kauneudenhoitoalan yrityksen. Minulla on nyt kokemusta yrittäjyydestä Suomessa ja minulla on hallussa kirjanpidon perusteet. Otan parhaillaan selvää erilaisista yrittäjyyteen liittyvistä asioista ja ryhdyn toimeen, kun tunnen olevani siihen valmis. Yksityisyrittäjyys on kovaa työtä, mutta uskon pystyväni siihen. Jos olen motivoitunut, työni tulokset ovat varmasti hyvät.

Toivon, että saisin omaa voimaa Suomessa elämiseen ja yrittämiseen. En koskaan halua, että joku auttaa minua, vaan haluan pärjätä itse. Kun tulin Suomeen, aloin heti rohkeasti puhumaan suomea. En koskaan halunnut tulkin apua, vaan halusin pärjätä itsenäisesti alusta alkaen. Tiesin, että tärkeintä olisi oppia suomen kieli, jotta työllistyisin nopeasti. Tietenkin apua voi ottaa vastaan toisilta, mutta loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni. Pitää olla yritteliäs. Kun tajusin, etten voi toimia insinöörinä Suomessa, aloin miettiä tosissani muita vaihtoehtoja. Olen todella kiinnostunut opiskelusta ja haluan aina oppia jotain uutta. Siksi minulla on kolme ammattitutkintoa ja lukuisia muita kurssisuorituksia. Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet kouluttautua uudelleen aikuisiälläkin. Ja jos koet työelämässä ongelmia, ammattiliitto tarjoaa tukea ja apua. Arvostan oikein paljon suomalaista systeemiä! Mielestäni niin maahanmuuttajan kuin suomalaisenkin on vaihdettava ammattia tarvittaessa. Ja vaikka minulla on korkeakoulututkinto, voisin aivan hyvin vaikka pestä lattioita. On paljon viisaampaa tehdä jotain työtä kuin odottaa kotona oman alan työn löytymistä. Odottaessa voi mennä 10 vuotta ja mielenterveys.

Sukujuuret Suomessa

Isäni oli inkerinsuomalainen, ja minussa virtaa siis suomalaista verta. Sukunimenikin on suomalainen. Perimältäni olen tavallaan puoleksi suomalainen. Olen aina tiennyt, mitä on olla suomalainen. Kun lapseni kysyvät, miksi muutimme Yhdysvaltojen sijasta Suomeen, kerron heille juuristani. Minun isäni asui Suomessa vuosia, mutta hän kuoli vähän aikaa sitten. Minuun on varmasti tarttunut jotain suomalaista lapsuudessani. Mutta identiteetiltäni tunnen olevani venäläinen, koska venäjä on äidinkieleni. Ja haluan säilyttää venäläisyyteni, sillä se on rikkauteni.

Minulla on elämänkokemusta kolmesta eri maasta, mutta en halua itsepintaisesti pitää kiinni omasta venäläisestä kulttuurista. Olen avoin Suomelle ja otan mielelläni vastaan kaikkea uutta. En vedä mitään rajoja kulttuurien välille. Suomalaisuus tulee vähitellen osaksi meidänkin arkea. Ensimmäisenä suomalaisen kulttuurin vaikutus näkyi ruokailutottumuksissamme: valmistamme paljon perinteistä suomalaista ruokaa. Ja asunnossamme on sauna, totta kai. Talvella kävin avantouinnilla ja se oli aivan ihana kokemus. Aivan niin kuin saunominenkin.

Minusta tuntuu, että Suomi on minulle sopiva maa. Kun olen lähdössä Venäjältä tai Valko-Venäjältä, sanon lähteväni kotiin. Koti tarkoittaa Suomea. En halua lähteä täältä mihinkään, mutta olen oppinut, että elämässä mikään ei ole varmaa. En olisi uskonut nuorena, että muutan pois Venäjältä enkä olisi uskonut, että muutan Valko-Venäjältä vielä Suomeen.

Älkää pelätkö maahanmuuttajaa!

Suomalaisissa on yksi ero venäläisiin verrattuna: Suomalaiset eivät ole aloitteellisia tutustumisessa. He ovat yleensä hiljaisia ja haluavat tietää, mikä maahanmuuttaja oikein on miehiään tai naisiaan. Mutta suomalaiset ovat siinä mielessä ihania, että jos he pitävät henkilöstä, he ovat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia. Me olemme saaneet suomalaisia tuttavia, joiden kanssa vietämme aikaa ja keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. Suomalaiset ottavat ihmissuhteet tosissaan. Pidän yhteyttä myös kotikaupunkini muihin venäläisiin ja vietän heidän kanssa aikaa mm. venäläisten maahanmuuttajien yhdistyksessä.

Suomalaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan enkä ole kokenut rasismia. Mutta tiedän, että monet venäläiset joutuvat kokemaan ikäviä asioita Suomessa. Jokaisessa maassa on rasistinsa. Pitäisi ymmärtää, että niin suomalaisissa kuin maahanmuuttajissakin on laiskoja ja ahkeria yksilöitä. Ja samoin on olemassa puheliaita suomalaisia ja hiljaisia venäläisiä. Ei saa yleistää eikä elää harhaluulojen vallassa. Haluaisin, että ihmiset oppisivat tuntemaan paremmin Venäjän ja Valko-Venäjän. Tutustukaa venäläisiin ja suhtautukaa varauksella siihen, mitä lehdissä kirjoitetaan. Venäläiset ja valkovenäläiset ovat aivan tavallisia ihmisiä iloineen ja suruineen. Älkää aina ensimmäisenä ajatelko sotaa, kun puhutaan venäläisistä…

Maahanmuuttajien kotouttamisessa tarvitaan myös suomalaisten panosta. Toivoisin, että suomalaiset tarjoaisivat enemmän mahdollisuuksia maahanmuuttajille. Useimmilla aikuisilla maahanmuuttajilla on koulutusta ja työkokemusta, jota ei kannata heittää hukkaan. Tiedän, että joillakin alueilla Suomessa on pulaa ammattitaitoisista lääkäreistä ja sairaanhoitajista, mutta miksei maahanmuuttajia oteta tehtäviin? Kukaan ei tunnu koskaan miettivän, mitä koulutus maksaa yhteiskunnalle. Koulutettujen maahanmuuttajien palkkaaminen on hyvä sijoitus.

Nimi:
Nadja
Ikä:
42
Lähtömaa:
Valko-Venäjä
Muuttovuosi:
2002
Perhesuhteet:
naimisissa, lapsia
Koulutus:
kemisti, kauneudenhoitaja, kirjanpitäjä
Ammatti:
insinööri (työtön)
Joka ei ota riskejä, ei juo samppanjaakaan.