Hyppy tuntemattomaan Suomeen

Olen venäläinen Olga – äiti ja taiteilija. Olen opiskellut Moskovassa ja asunut Etelä-Venäjällä. Olen ollut töissä myös Keski-Euroopassa, jossa tapasin suomalaisen miehen. Menimme naimisiin, ja muutin hänen luokseen Suomeen. Minulla on takana pitkä ura Venäjällä, mutta tein elämänmuutoksen ja muutin asumaan Suomeen mieheni luokse.

Olen kotoisin Mustanmeren läheltä, joten Suomi oli minulle entuudestaan tuntematon maa. Ei sinnepäin kantaudu paljon uutisia Suomesta ja harva sikäläinen matkustaa Suomeen. Kyselin paljon mieheltäni, millainen uusi kotimaani tulee olemaan. Hän kertoi, että suomalaiset ovat varautuneita ja venäläisen on vaikea saada sydänystävää suomalaisesta. Ja tottahan hän puhuikin.

Keskustelin mieheni kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että voisin perustaa yrityksen Suomessa. Minun alallani kokopäiväisen työn löytäminen Suomesta on mahdotonta. Opiskelin suomen kieltä ja suoritin yrittäjyyskurssin. Sen jälkeen perustin mieheni avustuksella yrityksen. En toimi enää yrittäjänä. Olen palannut oman alani työhön eli toimin freelancerina taiteen ja opetuksen alalla. Satunnaisesti teen myös opastuksia ja käännöksiä, koska osaan useita kieliä.

Tukea, seuraa, neuvoja ja kulttuuria

Olen mukana venäläisten perustamassa kulttuuriyhdistyksessä. Yhdistyksellä on erilaisia toimintamuotoja. Me mm. järjestämme erilaisia kulttuuritilaisuuksia, lapsille kerhotoimintaa ja annamme apua ja tukea muille venäläisille maahanmuuttajille ja paluumuuttajille.

Olen toiminut vapaaehtoisena työntekijänä yhdistyksen tukiryhmässä. Yritämme auttaa maahanmuuttajia heidän moninaisissa ongelmissaan. Jollain on vaikeaa työllistyä Suomessa, jollain on hankaluuksia oleskeluluvan kanssa ja joku ei tiedä, miltä luukulta mitäkin apua voi hakea. Olen asunut Suomessa yli kymmenen vuotta, joten elämänkokemuksestani Suomessa voi olla jollekin apua. Saan itsekin paljon sisältöä elämääni yhdistystoiminnasta. Minulla on ystäviä yhdistyksessä.

Suoritan tällä hetkellä työharjoittelua yhdistyksessä. Sen jälkeen, kun lopetin yritystoiminnan, minun on ollut vaikea löytää itselleni sopivaa kokopäivätyötä. Teen keikkatöitä, mutta pidän tärkeänä myös tätä työharjoittelua. Työnkuvani on niin monipuolinen. En tiedä, miksi en ole saanut töitä. Johtuuko se kielitaidon puutteesta? En osaa antaa varmaa vastausta. En lannistu työttömyydestä, sillä minulla on venäläiset ystäväni ja lapseni.

Lapseni on tulevaisuuteni

Jäin hiljattain leskeksi. Olemme nyt lapseni kanssa kaksistaan. Hän opiskelee ala-asteella. Hän on tärkeintä elämässäni. En oikeastaan haluaisi tehdä enää keikkatöitä, koska se tarkoittaa poissaoloja kotoa useimmiten iltaisin ja viikonloppuisin. Haluaisin, että lapsellani säilyisi yhteydet isänsä suomalaiseen sukuun, sillä hän niin kovasti haluaa olla isänsä kaltainen - suomalainen.

Minua hieman harmittaa, että minulla ei ole juuri ketään, kenen kanssa puhua suomea. Kun mieheni eli, emme puhuneet keskenämme suomea. Jos minun piti hoitaa jotain asioita, niin mieheni auttoi minua aina. Lapseni puhuu tietenkin täyttä suomea, koska on syntynyt ja kasvanut Suomessa. Hän puhuu kyllä myös venäjää, joka on kotikielemme. Minä käytän suomea lähes ainoastaan kaupassa tai pankissa asioidessani.

En halua palata kotimaahani. Kävin siellä tänä kesänä 11 vuoden tauon jälkeen. Kaikki oli muuttunut siinä ajassa: kaupunkikuva oli muuttunut ja ihmiset olivat erilaisia kuin minun aikanani. En varmasti osaisi enää elää siellä. Olen neuvostoliittolainen enemmän kuin venäläinen, jos suomalaisen on mahdollista ymmärtää ero. Asun nyt täällä lapseni kanssa, vaikka elämä ei ole aina helppoa.

Nimi:
Olga
Ikä:
50
Lähtömaa:
Venäjä
Muuttovuosi:
1996
Perhesuhteet:
leski, lapsia
Koulutus:
taiteilija
Ammatti:
taiteilija, opettaja
Lapset kantavat toivoa huomiseen.