Matkalaukullinen mausteita

Olen Raji ja olen kotoisin Intiasta. Muutin Suomeen, koska mieheni oli tullut tänne aiemmin töihin expatriaattisopimuksella. Olin käynyt kerran aikaisemmin työmatkalla Suomessa ja muistan, kuinka silloin järkytyin yöttömistä öistä. Saavuttuani lentokentältä hotellille päätin ottaa virkistävät päiväunet. Heräsin yöllä ja luulin nukkuneeni seuraavaan aamuun. Soitin paniikissa hotellin vastaanottoon ja kysyin, mitä on tapahtunut. He selvittivät minulle, että valoisat kesäyöt ovat täälläpäin aivan normaali ilmiö. Myös Suomeen muutto oli minulle järkytys, koska täällä oli niin hiljaista, että kuulin kellon tikityksenkin. Itkin ja anelin, että lähtisimme molemmat heti takaisin Intiaan. Meidän täytyi kuitenkin odottaa miehen sopimuskauden loppuun ennen kuin voisimme lähteä minnekään. Mutta sitten minäkin löysin täältä töitä, ja jäimme tänne suunniteltua pidemmäksi aikaa. Asiat alkoivat sujua. Löysin ystäviä, ostimme asunnon ja saimme lapsia. Nyt olemme olleet täällä jo kahdeksan vuotta, vaikka tarkoituksenamme oli asua Suomessa vain pari vuotta.

Toin Intiasta mukanani lähinnä vaatteita, hindujumalten kuvia ja tietenkin mausteita. Mausteita toin Suomeen yhden matkalaukullisen! Suomalainen elämäntyyli eroaa paljon intialaisesta elämäntyylistä. Minua harmittaa, että olen joutunut luopumaan monista hindurituaaleista ja -juhlista, koska täällä ei ole hindutemppeliä eikä hindupappeja. En ole vieläkään tottunut suomalaiseen ruokaan enkä ole oppinut suomen kieltä. Elimme ensimmäiset vuodet niin vahvasti siinä luulossa, että muutamme täältä melko pian pois, ettemme nähneet tarpeelliseksi opetella suomea. Minun ja mieheni työkieli on kaiken lisäksi englanti. Jos olisin tiennyt tuolloin, että asun Suomessa lähemmäs kymmenen vuotta, olisin opetellut suomen. Kielen kautta olisin varmasti integroituneempi suomalaiseen elämänmenoon ja olisin nykyistä enemmän tekemisissä suomalaisten kanssa. Identiteetiltäni olen edelleen täysin intialainen. Jotain suomalaisuudesta on kuitenkin tarttunut meidänkin elämäämme: teemme kotityöt puoliksi, arvostamme hiljaisuutta ja olemme kiitollisia lapsiemme täällä saamasta huolenpidosta. Ei meillä mitään ongelmia ole täällä ollut, mutta ikävä kotiin vaivaa edelleen.

Hiljaisuuteen tottuminen on varmasti ollut suurin haaste. On ihmeellistä, kun ihmiset eivät puhu toisilleen busseissakaan. Sää ei ollut minulle samanlainen shokki kuin miehelleni. Osasin varautua pakkasiin, koska hän kertoi miten kylmää täällä on. Ja Suomessa on sentään keskuslämmitys! Pelkään liukkaita kelejä murrettuani kerran luuni, mutta rakastan lunta! Minusta on myös huvittavaa, miten kuuliaisesti suomalaiset odottavat liikennevalon vaihtumista vihreäksi, ennen kuin kävelevät kadun yli. Rauhallinen elämäntapa näkyy myös työelämässä: ei ole tarvetta kiirehtiä ja stressata. Minulle oli yllätys, että työpaikalla kaikkia kutsutaan etunimillä – myös pomoa. Kun olin asunut muutaman kuukauden Suomessa, kävin kotonani Intiassa. Palasin Intiasta jouluksi Suomeen, sillä olimme mieheni kanssa odottaneet suomalaista joulua lapsen innolla. Joulu ei ollut ihan sellainen, mitä kuvittelin…

Nousujohteinen ura

Pelkäsin hieman Suomeen muuttoa, sillä olin jättänyt työni Intiassa eikä minulla ollut tietoa työpaikasta Suomessa. Olin tutustunut Intiassa työn kautta erääseen suomalaiseen ja kysyin häneltä, olisiko minulle jotain työtä Suomessa. Hän kertoi, että ilman suomen kielen taitoa täällä olisi vaikea työllistyä. Myöhemmin hän soitti ja kertoi löytäneensä avoimen työpaikan, joka voisi sopia minulle. Kävin työhaastattelussa ja sain määräaikaisen työn assistenttina. Päädyin samalle työpaikalle, missä miehenikin työskentelee.

Työskentelen tällä hetkellä informaatio- ja kommunikaatioteknologian alalla projektipäällikkönä. Olen opiskellut taloustieteitä Intiassa, joten en varsinaisesti ole oman alan töissä. Alussa en ollut edes kiinnostunut tietokoneista. Jouduin alussa opiskelemaan aika paljon, jotta suoriutuisin työtehtävistäni. Olin suorittanut joitakin tietokonekursseja Intiassa, mutta opiskelin alaa Suomessa vielä yliopiston kursseilla ja mieheni avustuksella kotona. Noin kuukauden työssä olon jälkeen tunsin hallitsevani hommat. Aloitin assistenttina, mutta olen ylennyt eri vaiheiden kautta projektipäälliköksi.

Työskentelen ryhmässä, jonka kaikki muut jäsenet ovat suomalaisia. He ovat olleet avuliaita ja ystävällisiä minua kohtaan. Työpaikallani on kansainvälinen ilmapiiri eikä ulkomaalaisia työntekijöitä syrjitä. Ystävyyssuhteeni suomalaisiin eivät ole kovin syvällisiä. Olen huomannut, että suomalaiset eivät juttele työn lomassa toisilleen, vaan he keskittyvät työn tekemiseen. Kaipaan juttelua ja seurustelua työkavereiden kanssa. Työnteko ei ole kuitenkaan minulle kaikki kaikessa, vaan asetan perheeni työurani edelle. Mieheni on urakeskeisempi kuin minä, ja olen valmis muuttamaan pois, jos hän saa hyvän tarjouksen muualta. Uranäkymämme Intiassa olisivat erinomaiset, jos palaisimme ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen sinne takaisin. Mutta emme ole vielä aktiivisesti etsineet uusia työpaikkoja muualta, sillä lapsillamme on täällä niin hyvä olla. Kun näen heidät täällä onnellisina, lakkaan hetkeksi ajattelemasta lähtöä.

Ikävä perheen luo

Jonain päivänä me muutamme pois Suomesta. Kun mieheni löytää sopivan työpaikan, muutamme todennäköisesti Yhdysvaltoihin tai Intiaan. Minulla ei ole mitään muuttoa vastaan. Yhdysvallat olisi hyvä vaihtoehto, koska puhumme jo valmiiksi englantia, ja lapsillani olisi siellä hyvät opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet. Poikani nimittäin harrastaa jääkiekkoa ja on osoittanut erityislahjakkuutta lajissa. Olen kuullut, ettei Yhdysvalloissa tule niin voimakasta koti-ikävää kuin Suomessa, koska siellä asuu niin paljon intialaisia, ja hinduille on temppeleitä lähes joka kaupungissa. Minun ei tarvitsisi laittaa ruokaakaan joka päivä, vaan voisin ostaa sitä intialaisista ravintoloista. Kaipaan sellaista ympäristöä.

Haluaisin muuttaa Suomesta pois siitä yksinkertaisesta syystä, että olen hyvin perhekeskeinen ihminen. Haluan viettää aikaa sukulaisteni kanssa ja osallistua perhejuhliin. Täällä Suomessa asuessani tunnen jääväni niin paljosta paitsi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan perhettä ja sukua. Täällä ei asu meidän sukua, mutta meillä on laaja ystäväpiiri. Halusimme ostaa asunnon sellaisesta kaupunginosasta, jossa asuu muitakin intialaisia. Meillä on epävirallinen yhdistys, jonka puitteissa järjestämme vapaa-ajan ohjelmaa, kuten krikettiturnauksia ja intialaisia juhlia. Lapseni ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa ja he haluaisivat mieluummin asua Suomessa kuin Intiassa. Lapseni pitävät suomalaisesta ruoastakin enemmän kuin minä ja mieheni. He ovat vanhempiaan suomalaisempia.

Nimi:
Raji
Ikä:
32
Lähtömaa:
Intia
Muuttovuosi:
1999
Perhesuhteet:
naimisissa, lapsia
Koulutus:
taloustieteilijä
Ammatti:
projektipäällikkö
Veri on vettä sakeampaa.