Työkomennukselle Suomeen

Nimeni on Sanjay ja olen 34-vuotias intialainen expatriaatti. Expatriaatti tarkoittaa sitä, että olen tullut Suomeen työkomennukselle. Olen koulutukseltani insinööri. On hyvin tavallista, että tällä alalla työskentelevät lähtevät jossain vaiheessa ulkomaan työkomennukselle. Vuonna 1999 Suomessa tarvittiin minun ammattiosaamistani, ja muutin tänne asumaan. Olen työskennellyt koko tämän ajan saman yrityksen palveluksessa Suomessa.

Muutin tänne kolmen muun intialaisen insinöörin kanssa. Saavuimme Suomeen talvella. Ulkona oli pimeää ja pakkasta oli yli 20 astetta. Odottelin kollegoideni kanssa bussipysäkillä kuljetusta lentoasemalta kaupunkiin, ja 10 minuutin odottaminen bussipysäkillä oli kidutusta pakkaseen tottumattomille intialaisille!

Työnantaja oli järjestänyt meille rivitaloasunnon järven rantaan. Hän oli varmasti yllättynyt, kun halusimme muuttaa kaupungin keskustaan kauniista suomalaismaisemasta. Mutta tunsimme rivitaloalueella itsemme yksinäisiksi. Olimme kaikki kotoisin noin 10 miljoonan asukkaan kaupungista, joten meille oli luontevampaa asua ahtaasti keskustan ihmisvilinässä. Niinpä muutin ydinkeskustaan.

Työsuhteen aluksi työnantaja järjesti lyhyen perehdytyskurssin suomen kieleen ja kulttuuriin. Expatriaattina olen saanut työnantajalta kaiken mahdollisen avun asettuakseni Suomeen. Työpaikalla kommunikoimme englanniksi. En osaa edelleenkään puhua suomea, voin vain ymmärtää joitain lauseita. Kyse ei ole niinkään motivaation puutteesta. Meidän ei vain ole tarvinnut opetella suomea, sillä pärjäämme englannilla niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Kotikielemme on kuitenkin hindi.

Alun perin minun piti olla Suomessa töissä vain kaksi vuotta, mutta nyt olen ollut täällä kahdeksan vuotta. Olen naimisissa, ja vaimoni työskentelee samassa yrityksessä kuin minäkin. Hän tuli Suomeen hieman myöhemmin. Meille on syntynyt Suomessa kaksi lasta. Asumme mukavasti omistusasunnossa. Mutta jos minulle tarjotaan urakehityksen kannalta parempia työtehtäviä jostain muualta, olen valmis muuttamaan Suomesta pois. En koskaan ajatellut, että jäisin tänne asumaan. Intia on kotimaani, ja kaipaan sieltä monia asioita. En pidä itseäni maahanmuuttajana. Olen tullut tänne asiantuntemukseni ja työtehtävien vuoksi. En varsinaisesti valinnut Suomea asuinpaikakseni.

Kulttuurieroja

Suomalaiset ja intialaiset ihmiset ovat erilaisia. Annan esimerkin erilaisuudesta. Täällä Suomessa minun on ollut vaikea tutustua kerrostalonaapureihini. Heitä ei juurikaan näy. Jos sattumalta törmään naapuriini rappukäytävässä, niin hyvällä tuurilla näen häntä seuraavan kerran vuoden päästä pihalla, rapussa tai hississä. Mutta Intiassa ihmiset ovat sosiaalisempia. Siellä asuntojen ovet ovat auki, ja lapset leikkivät keskenään yhteisissä tiloissa. Kulttuuri on yhteisöllisempää.

Tunsin muutaman suomalaisen entuudestaan. Esim. esimieheni Intiassa oli suomalainen. Hän oli absoluuttisen hiljainen persoona, mutta täällä olen tutustunut myös puheliaisiin suomalaisiin. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat hiljaisia ja ystävällisiä. Mutta jään murtaminen ja heihin kunnolla tutustuminen on vaikeaa. Poikkeuksena tästä ovat humalaiset, jotka kyllä tulevat juttelemaan ulkomaalaiselle.

Sanoisin, että suomalainen työkulttuuri on erilainen kuin Intiassa. Suomalaiset ovat rentoja ja välittömiä. Tämä näkyy mm. esimiehen ja hänen alaistensa suhteissa.

Osittain integroitunut

Vaikka minun etukäteistietoni Suomesta olivat vähäiset, koin järkytyksen ainoastaan säästä ja ilmastosta johtuen. Muutoin olen pärjännyt täällä hyvin ja olen suoriutunut työtehtävistäni erittäin menestyksekkäästi. Suomessa syntyneet kaksi lastani ovat varmasti sopeutuneet Suomeen minua paremmin, koska he ovat olleet perhepäivähoidossa suomalaisessa kodissa, saaneet suomalaisia leikkikavereita, he syövät suomalaista ruokaa ja puhuvat suomea hindin ja englannin lisäksi.

Jos ajattelen antamaani määritelmää integroitumisesta tai sopeutumisesta, niin olen vain osittain integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Poikani on aloittanut jääkiekkoharrastuksen, joten nykyisin minulla on jääkiekkojoukkue, jota kannatan. Jääkiekko on kyllä mielenkiintoista. Saunasta en pidä niinkään paljon. Meillä on toki asunnossa sauna, mutta en käytä sitä. Lämmitän saunan korkeintaan silloin, kun meillä on suomalaisia vieraita, jotka haluavat saunoa illanvieton päätteeksi. Kahvia en ole juonut Intiassa enkä juo Suomessakaan. Suomalainen ruoka on mielestäni mautonta enkä opi varmaan ikinä pitämään siitä. Lisäksi olen hindu enkä siten syö lihaa.

Minulla on muutamia suomalaisia ystäviä. Olen tutustunut heihin töissä, ja vietämme joskus aikaa yhdessä työajan ulkopuolella. Mutta enimmäkseen olen muiden intialaisten kanssa. Ostimme vaimoni kanssa asunnon sellaiselta asuinalueelta, jossa tiesimme asuvan muitakin intialaisia. Olemme perustaneet vapaa-ajankerhon asuinalueeni muiden intialaisten kanssa ja järjestämme yhdessä mm. itsenäisyyspäivän juhlat tai hindu-uskontoon liittyviä juhlia.

Nimi:
Sanjay
Ikä:
34
Lähtömaa:
Intia
Muuttovuosi:
1999
Perhesuhteet:
naimisissa, lapsia
Koulutus:
insinööri
Ammatti:
ohjelmistosuunnittelija
You never know what tomorrow brings.