Neljä vuoden aikaa käytännössä

Nimeni on Wendo ja tulin turvapaikanhakijana Suomeen kesällä 1999. Pakenin kotimaastani Kongon tasavallasta heimokonfliktien takia. Elämä oli sekasortoista ja levotonta. Voisin kertoa aluksi, miltä tuntui tulla troopiikista pohjoiseen maahan nimeltä Suomi. Olin lukenut, että Suomessa on neljä vuodenaikaa, mutten tiennyt, mitä se tarkoittaa käytännössä. Kotimaassa on vain kaksi vuodenaikaa: sadekausi ja kuivakausi. Jos Suomessa on +18 astetta on lämmin ilma, mutta kotimaassani sitä pidettäisiin kylmänä. Voit vain arvata, miltä minusta tuntui, kun talvi tuli.

Toinen yllätys minulle oli kieli ja suomalaisten aksentti englannin kielessä. Puhun hyvin englantia ja minulla on afrikkalaiselle tyypillinen aksentti. Olin kuullut aiemmin, miten eurooppalaiset puhuvat englantia, mutta suomalaisten aksentti oli todella outo.

Olin 29-vuotias tullessani Suomeen ja muutin ensin asumaan vastaanottokeskukseen. Suomessa kaikki oli uutta ja erilaista. Minun piti opetella kaikki asiat alusta. Mukautuminen tähän kulttuuriin oli minulle vaikeaa. Tutustuin Suomessa naiseen, josta myöhemmin tuli avopuolisoni ja lapseni äiti. En koskaan unohda hänen apuaan.

Elämänkoulua ja muita opintoja

Kun olin vielä vastaanottokeskuksessa asumassa, hain ammattikorkeakouluun ja pääsin sisään. Aloitin insinööriopinnot englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Suoritin vielä ennen koulun alkua puolen vuoden työharjoittelun suomalaisessa yrityksessä. Ennen Suomeen tuloa olin opiskellut kaupallista alaa ja tehnyt sen alan töitä. Toimin myös kuljetusalalla Afrikassa.

Elämässä on jaksoja, jolloin kaikkea ei saa sormia napsauttamalla, vaan pitää tehdä kovasti töitä. Opiskeluaikana minulla oli elämässäni tällainen ajanjakso. Työskentelin lehdenjakajana yöt ja opiskelin päivät. Tulin kotiin töistä kuudelta aamulla, vein lapseni päiväkotiin, kävin suihkussa ja söin aamupalan. Kahdeksalta istuin jo luennoilla ja palasin kotiin iltakahdeksan aikoihin. Lehdenjakajan työssä en tarvinnut suomen kieltä, koska siinä työssä ei tapaa koskaan ketään. Ymmärsin, että mitä enemmän teen töitä, sitä paremmin pääsen tavoitteisiini. En voi vain istua toimettomana. Kotimaassanikin tein töitä koko ajan ja autoin äitiä maatilalla. Harmi vain, että tuolloin minulla ei ollut enää aikaa suomen kielen opiskelulle.

Työskentelin lehdenjakajana kuusi vuotta. Kun sain opinnot päätökseen, menin mukaan afrikkalaisten yhdistystoimintaan ja aloitin työnhaun. Rehellisesti sanottuna 70 prosenttia työnhakukokemuksistani on ollut negatiivisia. Mitä tahansa paikkaa haen, työantaja huomauttaa kielitaidon puutteestani. Minulle on myös ilmoitettu, että heillä ei ole tarjota työtä, mutta samaan aikaan he palkkasivat suomalaisen työntekijän. Mutta kieli ei ole tärkein asia: voisin varmasti hyödyntää asiantuntijuuttani jossain kansainvälisessä projektissa. Mutta en halua valittaa näistä kokemuksista. Yritän tehdä kaikkeni työllistyäkseni.

Olen ikuinen opiskelija. Tuntuu, että en ole opiskellut vielä mitään muihin verrattuna. Aion ehdottomasti jatkaa opintoja. Haluaisin suorittaa maisterin tutkinnon yliopistossa. Olisin niin iloinen, jos saisin töitäkin. Voisin antaa oman panokseni suomalaiselle yhteiskunnalle.

Näkymättömät ja näkyvät maahanmuuttajat

Suomessa maahanmuuttajatermillä tarkoitetaan afrikkalaisia. On nimittäin olemassa näkyviä ja näkymättömiä maahanmuuttajia ja me afrikkalaiset olemme niitä näkyviä. En halua, että ihmisiä erotellaan heidän ihonvärinsä tai lähtömaansa perusteella. Haluan, että suomalaiset saavat tietää, että mekin haluamme toimia tässä yhteiskunnassa tasaveroisesti.

Olen mukana maahanmuuttajayhdistyksessä, jotta voin jakaa kokemuksia muiden maahanmuuttajien kanssa ja voimme tukea toisiamme integraatioprosessissa. Olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä enkä ikinä ole saanut tästä työstä palkkaa. Minun kutsumukseni on auttaa muita maahanmuuttajia, erityisesti afrikkalaista yhteisöä.

En pidä maahanmuuttajasanasta. Sellaista kotouttamisohjelmaa ei ole keksittykään, että afrikkalainen sopeutuisi Suomeen suorittamalla ohjelman kohdat yhdestä kymmeneen järjestyksessä. Sopeutuminen ei etene niin. Viranomaisten pitäisi huomioida paremmin afrikkalaisten erilainen kulttuuritausta verrattuna muihin maahanmuuttajaryhmiin. En halua afrikkalaisena kieltää puolia persoonallisuudestani ja kulttuuristani mukautuakseni tämän yhteiskunnan vaatimuksiin. Mielestäni afrikkalaisen identiteetin pitäisi saada näkyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tarvitsemme myös suomalaisten viranomaisten tukea päämääriemme saavuttamiseen.

Nimi:
Wendo
Ikä:
37
Lähtömaa:
Kongon tasavalta
Muuttovuosi:
1999
Perhesuhteet:
avoliitossa, lapsia
Koulutus ja ammatti:
kaupallisen alan perustutkinto, insinööri
Ammatti Suomessa:
insinööri (työtön)
Elämässä ei saa kaikkea sormia napsauttamalla.