1. Kuurojen ammateista ja ammattikoulutuksesta

Kuurot ovat sukupolvien ajan joutuneet taistelemaan ennakkoluuloja vastaan, joiden mukaan tietyt ammatit eivät sopineet heille. Kuitenkin he ovat osoittaneet toiminnallaan päinvastaista ja vallanneet itselleen ammattialan toisensa jälkeen.

1800-luvun lopulla suurin osa kuuroista ansaitsi elantonsa maataloudessa tai käsityöammateissa. Käsityöammatteihin tutustuttiin jo kuurojenkouluissa ja monet kuurot hankkivat itselleen ammattitaidon opiskelemalla käsityöläisten opissa. Jotkut kuurot hakeutuivat ennakkoluulottomasti myös muihin ammatteihin kuten opettajiksi ja valokuvaajiksi. He hakeutuivat myös taidealan oppilaitoksiin ja työskentelivät taiteen ja taideteollisuuden parissa.

Tietoja kuurojen harjoittamista ammateista 1900-luvun alkupuolella saa muun muassa yhdistysten jäsenrekistereistä. Helsingissä kuurot toimivat ainakin käsityöläisinä, palvelusväkenä sekä tehdas- ja rakennustyöläisinä. Ensimmäinen selvitys kuurojen ammateista tehtiin vuonna 1939. Tuolloin suurin osa työskenteli maatalouden parissa, käsityöammateissa ja teollisuustyössä. Miesten yleisimmät ammatit olivat puuseppä, jalkinetyöntekijä ja kirjansitoja ja naisten kotiapulainen, ompelija ja kodinhoitaja.

Oralismin aikana kuurojenkoulujen tehtävänä oli sopeuttaa kuurot oppilaat kuulevaan yhteiskuntaan. Silloin ajateltiin, että kuurot eivät tarvitse varta vasten heille suunnattua ammattiopetusta. Tärkeimpänä pidettiin käytännöllisten taitojen oppimista. Opiskelun katsottiin onnistuvan yleisissä oppilaitoksissa, koska kuurot osasivat puhua ja lukea huulilta.

Kuurojenkouluissa saatu alkeisopetus ei kuitenkaan antanut riittäviä valmiuksia työelämää varten eikä jatkokoulutusmahdollisuuksia juuri ollut. Jo 1890-luvulla kuurojenkouluissa oli kyllä järjestetty lyhyitä jatkokursseja.

1900-luvun alussa syntyi muutamia yksityisiä ammattioppilaitoksia, jotka tarjosivat kuuroille opiskelumahdollisuuksia. Näitä olivat muun muassa kuuroille tytöille tarkoitettu Nikkarilan talouskoulu sekä Oy Surdus Ab, jonka kuurot olivat itse perustaneet ja joka toimi myös graafisen alan ammattikouluna. Kuurot saivat lisäksi 1900-luvun alussa koulutusta puusepäntöihin sekä puutarha- ja maatalousalalle.

Surduksen perustaminen vilkastutti uudelleen keskustelua kuurojen ammattikoulutuksesta. Tärkeimpänä kysymyksenä pohdittiin, tarvittaisiinko kuuroille lainkaan omaa ammattioppilaitosta. Jos päädyttäisiin myönteiseen ratkaisuun, tulisiko sen valmistaa kuuroja maanviljelykseen vai käsityö- ja tehdasammatteihin. Kolmantena kysymyksenä nousi esiin, olisiko yleissivistävä jatko-opetus tärkeämpää kuin ammattiopetus. Vuonna 1944 hyväksyttiin laki kuurojen ammattikoulusta ja se aloitti toimintansa Turussa vuonna 1948.

Vuonna 1972 tehdyn tutkimuksen mukaan suuri osa tutkittavista kuuroista oli saanut koulutuksensa kuulovammaisten tai muissa ammattikouluissa, ammattikursseilla tai oppisopimuksella. Kolmannes ei ollut saanut ammattikoulutusta lainkaan. Suurin osa sijoittui teolliseen työhön, joka piti sisällään myös vanhat käsityöläisammatit. Seuraavaksi suurimmat työllistäjät olivat maa- ja metsätalous sekä palvelutyö. Tietojenkäsittelyalan uudet ammatit näkyvät jo tutkimuksessa, sillä tutkittavista 20 oli reikäkorttilävistäjiä.

Vuonna 2000 tehdyn selvityksen mukaan noin puolet kuuroista työntekijöistä sai elantonsa teollisuudesta. Seuraavaksi eniten heitä työllistivät palvelut sekä tekninen, tieteellinen, humanistinen, taiteellinen ja hallinnon ala. Media-alalla työskenteli noin 10 % kuuroista. Sosiaali- ja terveydenhuolto työllisti noin 6 %, samoin maa- ja metsätalous.