3. Kuurot tienraivaajat kirjapainotyössä

Tarinan mukaan keväällä 1904 käveli kuuro papin poika Eino Karilas Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainoon ja pyrki latojan oppiin. Kirjapainon faktori ällistyi moista rohkeutta. Kirjapainoala oli silloin arvossa pidetty ja vaativa ammattiala, ja kuuron nuoren mahdollisuuksia valmistua latojaksi epäiltiin vahvasti. Karilaalla sattui kuitenkin olemaan vaikutusvaltaisia tuttavia, joiden avulla hän pääsi opettelemaan latojan työtä.

Kun ennakkoluulojen muuriin oli murrettu aukko, pääsi samaan työpaikkaan myös toinen latojaoppilas, Antti Jokelainen. Molemmat menestyivät valitsemallaan ammattiuralla erinomaisesti, ja Karilaan on kerrottu jopa latoneen väitöskirjoja ja foneettista tekstiä.

Oskar Wetzellin merkitys kuurojen työllistäjänä kirjapainoalalla oli merkittävä. Käytyään Porvoon kuurojenkoulun hän kiinnostui kirjansidonnasta ja hakeutui sitojanoppiin Helsingin Keskuskirjapainoon. Oppiajan jälkeen hän työskenteli siellä lähes 20 vuotta, ja hänen mainitaan olleen ammatissa lahjakas.

Pian Wetzell perusti kotiinsa oman kirjansitomon. Tämä oli helppoa, koska suuria investointeja tai laitteistoa ei tarvittu. Vuonna 1927 hän vuokrasi ystävänsä kanssa suuremman toimitilan Helsingin Kuuromykkäin Yhdistyksen yläkerrasta, joka oli kokonaan sitomon käytössä. Wetzellin sitomolla oli hyvä maine, ja yksi parhaista asiakkaista oli kaupunginkirjasto. Wetzell osti sitomon kokonaan itselleen. Hän myös otti sitomoonsa kuuroja oppilaita, jotka hänen ohjauksessaan saivat hyvän ammattikoulutuksen. Wetzell piti kirjatyötä kuurolle erinomaisen sopivana ammattina.

Monet asiakkaat tarvitsivat sitomon lisäksi myös kirjapainoa painotöittensä teettämistä varten. Wetzell piti hyvänä ratkaisuna kuurojen oman kirjapainon perustamista. Näin syntyi ajatus Osakeyhtiö Surduksesta. Wetzell kuitenkin ehti kuolla ennen kuin tämä haave toteutui.

Samoihin aikoihin kun Karilas, Jokelainen ja Wetzell hankkivat koulutuksensa kirjapainotyöhön oli myös muita kuuroja henkilöitä, jotka seurasivat heidän esimerkkiään. Osa hakeutui myös korkeampaan koulutukseen. Yksi heistä oli Rurik Pitkänen, joka valmistui faktoriksi ja toimi pitkään kirjapaino Surduksen johtokunnassa.