4. Oy Surdus Ab

Vuonna 1928 Oskar Wetzell toi Suomen Kuuromykkäin Liiton vuosikokouksessa esille, että kirjansitomotyö ja kirjaltajatoimi soveltuivat hyvin kuuroille. Wetzellin mielestä tuli perustaa kirjapaino, jossa nuoria koulutettaisiin kirjapainoalan ammatteihin. Idean Wetzell oli saanut keskusteltuaan Väinö Sihvolan kanssa, joka toimitti Kuurojen Ystävä -lehteä. Ehdotus sai kannatusta, ja mukaan kirjapainoa suunnitemaan tulivat muun muassa Eino Karilas ja Lauri Vainola.

Tarvittavia varoja kirjapainoa varten ei ollut, joten päätettiin perustaa osakeyhtiö. Sen osakepääomaa alettiin kerätä syksyllä 1928. Oy Surdus Ab:n perustava kokous pidettiin Helsingin Kuuromykkäin Yhdistyksen tiloissa 24.3.1929. Surdukselle oli jo ostettu Unionikadulla sijainnut A. Nummelinin kirjapaino koneineen. Niinpä toiminta voitiin aloittaa saman tien. Ostettu kirjapaino oli pieni ja siinä oli yksi pikapainokone, kolme tiikelikonetta ja runsas kirjasinvarasto. Surduksessa oli aluksi kahdeksan työntekijää. Toiminta siirrettiin Helsingin Kuuromykkäin Yhdistykseltä vapautuneisiin tiloihin Rikhardinkatu 2:een. Näin Surdus siis toimi alkuun samoissa tiloissa Wetzellin kirjansitomo kanssa. Myöhemmin yritys muutti osoitteeseen Aleksanterinkatu 12 ja vielä myöhemmin osoitteeseen Meritullinkatu 11.

Surduksen johtokunnassa toimi kuuroja kirjapainoalan asiantuntijoita. Näitä olivat Karilaan, Vainolan ja Sihvolan lisäksi puuseppä Urho Lehtimäki ja kirjaltaja Valter Lindberg. Toimitusjohtajana oli aluksi huonokuuloinen Erland Diehl, jolla oli aikaisempaakin kirjapainoalan kokemusta. Sen sijaan koko hankkeen aloitteentekijä, Oskar Wetzell, ei ehtinyt nähdä yhtiön perustamista varhaisen kuolemansa vuoksi. Surduksen johtokunnassa kuitenkin toimi hänen veljensä Artur Wezell.

Surduksen yhteyteen perustettiin myös muutaman oppilaan koulu. Perustamisvuonna oppilaita otettiin kolme. Koulussa saattoi opiskella neljässä vuodessa latojaksi tai kirjanpainajaksi. 25 ensimmäisen toimintavuotensa aikana Surdus ehti kouluttaa graafiselle alalle kaikkiaan 34 kuuroa kirjatyöntekijää. Oppilaiden ohjauksesta vastasivat muun muassa Valter Lindberg ja Antti Jokelainen.

Surduksen alkuaikojen toimintaa vaikeutti yleismaailmallinen lamakausi. Aluksi yhtiö ei voinut lainkaan jakaa omistajilleen osinkoa. Tästä syystä Kuuromykkäin Liitto lainasi Surdukselle varoja ja osti sen osakkeita. Liitto olikin sen tärkein osakkeenomistaja. Liitto siirsi vuonna 1930 omien lehtiensä Kuuromykkäin Lehden ja Tidskrift för Dövstumman painattamisen Surdukseen, mikä oli taloudellisesti ensiarvoista. Myös kuurojenyhdistyksiä muistutettiin, että ne tilaisivat painotyönsä kuurojen omasta kirjapainosta.

1930-luvun lopulla työtä oli riittämiin ja Surduksen taloudellinen tilanne parani huimasti. Sotavuosina puolestaan tilanne kääntyi huonompaan suuntaan. Koska Surduksella oli kapea omistuspohja, oli pääomien puute jatkuva ongelma. Näin ollen yritystä ei voitu laajentaa eikä kirjapainoalan koulutusta tarjota kaikille halukkaille.

Yrityksen konekanta vanheni vähitellen eikä uudenaikaisiin kirjapainokoneisiin ollut yksinkertaisesti varaa. Hankintoja voitiin tehdä 1960-luvulla kun osakepääomaa korotettiin. Tuolloin hankittiin muun muassa latomakone. Ongelmat eivät kuitenkaan poistuneet. Surdus valmistikin pääasiassa pieniä painotuotteita ja toimi lähinnä lomakepainona. Näistä syistä johtuen Kuurojen Lehti siirrettiin painettavaksi muualle.

Vuosien myötä pienen kirjapainon haasteet tulivat ylivoimaisiksi. Yritystä ei voitu laajentaa ja tekniikka vanheni, vaikka laitehankintoja olikin tehty. Kehittämisyrityksistä huolimatta toimintaa ei saatu kannattavaksi ja se päättyi vuonna 1979. Yrityksen tilat, henkilökunta ja laitteet siirtyivät uudelle yrittäjälle.

Surdus on kuitenkin hyvä esimerkki niin kuurojen varhaisesta yritystoiminnasta maassamme kuin yhteisistä ponnistuksistakin. Sen perustaminen vilkastutti myös keskustelua kuurojen ammattikoulutuksesta ja varmasti innosti useaa työuraansa suunnittelevaa hakeutumaan kirjapainoalalle.